Jo lämppäribändien aikana alkoi rytmijalka vipattamaan ja suupielet kääntymään korvia kohti, varsinaisen kuvauskeikan jälkeen fiilikset oli kutakuinkin katossa. Rakastan mitä teen, ja teen mitä rakastan. Keikkakuvauksella ei rahoiksi lyödä, mutta keikkakuvaus on se henkireikä millä jaksaa puskea kaiken muun stressin ja työn läpi. Keikkakuvauksessa yhdistyy kaksi minulle tärkeintä asiaa, musiikki ja kuvaaminen. Olen opiskellut pienen ikäni myös musiikkia ja lukioaikoina kävin armotonta pähkäilyä pääni sisällä siitä lähdenkö opiskelemaan jotakin musiikkiin vai kuvaamiseen liittyvää. Ratkaisuni oli oikea, nyt pystyn nauttimaan molemmista.
![]() |
![]() |









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti